Hääpäivän kunniaksi päätimme kuitenkin pitää pienen tauon remonttihommista, veimme muksut mummin ja papan hoiviin viikonlopuksi ja suuntasimme koiran kera Liesjärvelle päiväretkelle.
Aloitimme retken Korteniemen perinnetilan pysäköintialueelta. Aivan pysäköintialueen vieressä oli pieni pöytä ruokailua varten ja myös tilava huussirakennus löytyi.
Aluksi oli hieman epäselvää mihin suuntaan pitäisi lähteä, koska opaskylteissä oli tekstejä, joita ei löytynyt lainkaan kansallispuiston kartasta. Päätimme sitten lähteä vain johonkin suuntaan ja melko pian pääsimme kartalle sijainnistamme. Alkuun kuljimme Pohjantikan kierrosta myötäpäivään ja siitä jatkoimme Ilvesreittiä Soukonkorpea kohden.
Ilma oli melko kostea, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti satanut. Paikoitellen metsässä oli aivan satumaisen vihreää eikä yhtään ihmistä tullut vastaan.
Päätimme kiertää Soukonkorven rengasreitin vastapäivään.
Pitkospuita tältä parin kilometrin matkalta löytyi todella runsaasti ja lenkin alkupuolella ollut opastaulu kertoi niiden olevan Metsähallituksen ja Lunawood Ltd:n yhteistyönä tehty lämpökäsitellystä sahatavarasta.
Muutama muukin oli reitille lähtenyt, osa jopa maastopyörillä.
Puita ei onneksi kaatuillut meidän aikana.
Soukonkorvesta suuntasimme Kopinlahden kautta kohti Hyypiökalliota.
Kyynäräjärveä halkovalla kannaksella olisi viihtynyt pidempäänkin maisemia ihailemassa.
Sillalle jäimme hetkeksi seuraamaan pikkukalojen pomppimista veden pinnalla, kun isompi kala aika ajoin iski parveen.
Hyypiö -kierros osoittautui odotettua loivemmaksi. Kiipeämään joutui vain viimeisen puristuksen kallion päälle. Ylhäältä avautuikin hienot näkymät järvelle.
Kalliolta alas meno osoittautui huomattavasti hankalammaksi kuin ylös pääseminen. Melko jyrkät portaat olivat kosteudesta liukkaat ja pelkkä katselu hieman hirvitti. Ehjinä kuitenkin selvittiin ja matka jatkui Pirtti- ja Siltalahden kautta kohti Kaksvetistä, jossa olimme suunnitelleet evästävämme.
Kuljimme Ilvesreittiä Siltalahdesta kohden Hämeen luontokeskusta. Heti kansallispuiston rajalla oli hirvimiehiä passissa ja totesimme oranssit takkivalinnat melko turvallisuudentunnetta lisääviksi.
Kaksvetisellä meitä olikin vastassa isompi joukko nuoria partiolaisia ja pääsimme valmiin nuotion äärelle. Paikalla on myös tilava kota, jota pitää ehdottomasti joskus palata kokeilemaan.
Siinä syödessämme ja käytettyjä tunteja laskiessamme totesimme, että täytyy pistellä paluumatka hieman reippaampaa tahtia, ettei jäädä pimeän jalkoihin.
Päätimme siis suunnata lyhintä reittiä Sikomäen kautta takaisin Siltalahteen ja sieltä sitten aiemmin kuljettua reittiä takaisin Korteniemeen.
Pirttilahden levähdyspaikalla pysähdyimme hetkeksi ihailemaan joutsenparin uiskentelua järvellä. Jälleen harmitti, ettei laiskuttaan ollut jaksanut ottaa pidempää kameranputkea matkaan.
Loppupätkän kiersimme tällä kertaa Korteniemen perinnetilan läpi. Vielä ehdimme autolle päivänvalon aikaan, mutta jo ennen asfalttitielle pääsyä pimeys laskeutui.
Rentouttava päivä mahtavissa maisemissa. Tännekin voisi ehdottomasti palata lastenkin kanssa.
