Päiväretki Heinolan Paistjärvelle 21.10.2015

 Tämän Retkipaikan jutun innoittamina päätimme koululaisten syysloman kunniaksi tehdä päiväretken Heinolan Paistjärven Pirunkirkolle.

Kolmen oman pojan (5, 8 & 12v) matkassa olivat päivähoitotytöt (3 & 4v) sekä tietysti yli-innokas koiramme.

Aloitimme patikoinnin Niinilammen pysäköintialueelta ja päädyimme kiertämään alueen rengaslenkkinä niin, että suuntasimme ensin metsätietä kohti Simonlammin pysäköintialuetta, jolloin mielenkiintoisempi pätkä reitistä jäisi retken loppupäähän.

Vinkit reitin suunnitteluun poimimme Luontoon.fi sivustolta.

Parkkipaikalta lähtiessä näimme vilaukselta Niinilampea ja nuotiopaikalla oli väkeä makkaranpaistossa. Muutoin saimme kulkea koko matkan kaikessa rauhassa.

Etenimme hiljalleen pienimpien määrätessä tahdin ja rauhassa kaikkea kiinnostavaa tutkien.
Syksyinen lehtisade herättää aina lapsissa innostusta, joka saa aikuisen hymyilemään harmaimpanakin päivänä.

Reitillä oli hyvät opasteet, vaikkei siellä oikeastaan olisi juuri väärään suuntaan voinut mennäkään.

Simonlammin pysäköintialueelta löytyi myös kuivakäymälä.

Simonlammin pysäköintialueelle asti matkaa taitettiin helppokulkuista metsäautotietä ja pieni matka ihan hiekkatietä pitkin. Simonlammilta eteenpäin reitti kulki metsäpolkua pitkin ja paikoin kulku oli pienimmille jopa hieman hankalaa.

Osalla virtaa riitti kuitenkin ylimääräisiinkin metsäpyrähdyksiin ja jännittävät sillat toivat lisää virtaa matkantekoon. 

Metsätaipaleen jälkeen avautui näkymät syksyiselle Iso Vuorttuselle.

Rantaa kuljettiin paikoitellen aika pieneksi kutistuneella polulla.



Lasten kanssa retkeillessä huomio kiinnittyy ihan erilaisiin asioihin, kuin aikuisporukassa. Tätäkin onkaloa jaksettiin ihmetellä jokunen tovi ja sen mahdollisista asukeista keksittiin jos jonkinlaisia juttuja. 

Rannasta reitti jatkui hyvän matkaa rinnettä ylöspäin ja vaikkei nousu aikuisen näkökulmasta ihan hirvittävän iso ollutkaan, niin kyllä se pienimmillä alkoi voimille ottaa.  Pikkuporkkanoiden voimalla matka kuitenin jatkui hyvillä mielin.

Ihan kaikin paikoin ei kulkemista helpottamaan tehdyt rakennelmatkaan enää olleet ihan käyttökelpoisia.

Vihdoin löydettiin se Pirunkirkkokin, joka olikin lopulta pieni pettymys lapsille.

"Mikä kirkko tää muka on? Eihän täällä ole ristiäkään."

Istuttiin sitten hetki jutustelemassa pirunkirkoista ja naposteltiin samalla vähän porkkanoita.

Kauaa ei näitä ikiliikkujoita kuitenkaan huvittanut paikallaan viipyä vaan matka jatkui taas.

Pirunkirkolta reitti kulki takaisin Iso Vuorttusen rantaan, jossa päästiin hieman esteradan makuun. Taisi olla lasten mielestä reissun paras pätkä. :)

Välillä maltettiin pysähtyä katselemaan maisemiakin ja puissakin taidettiin vähän kiipeillä.

Pitkospuut ovat aina lasten mieleen ja niillä matkavauhti aina kiihtyy.


Lopulta n 4 tunnin patikoinnin jälkeen saavuimme takaisin Niinilammille auringonkin alkaessa paistella harmaaseen päivään.

Nautimme vielä hetken auringon värittämästä syksyisestä maisemasta ja paistelimme makkarat nuotiopaikalla.

Kotimatkan alkaessa uni vei nopeasti voiton kolmesta nuorimmasta retkeilijästä.

Kaiken kaikkiaan mukava päiväretkikohde. Jos asuisimme lähempänä, paikassa voisi käydä toistekin, mutta nyt uskon, että kertavierailu riitti tälle porukalle. Ehdottomasti käymisen arvoinen reitti kuitenkin.