Äitienpäiväretki Kelkute/Evo 8.5.2016

 Äitienpäivänä äiti saa valita päivän ohjelman ja tämä äiti halusi metsään. Mukana vain kolme nuorinta poikaa (5, 8 & 12v), koska tytär (16v) edusti SM-maastoissa Vöyrissä ja esikoinen (19v) armeijan harmaissa.



Tarkoitus oli kiertää Karhulenkki, mutta kaikki ei tällä kertaa mennyt ihan kuin Strömsössä.





Matkaan lähdettiin auringon saattelemina Vähä Kelkutteen rannasta pitkin Kelkutteenharjua.

Matkan varrelta löytyy erilaisia opastauluja mm entisajan savottatöistä ja saimme myös tietää paikalla olleen aikoinaan paljon majavia. Vaikka kovin yritimme majavapatoja tähyillä, ei kukaan sellaisia huomannut.

 















Harjulta laskuduttiin ensin alas ja ojan ylityksen jälkeen kavuttiin takaisin ylös.
Opastaulu ojan vierellä kertoi ojan käsinkaivetuksi. Siinä riitti lapsilla hämmästeltävää. Hetken ihmettelyn jälkeen jaksoikin sitten kipaista rivakasti rinnettä ylös.

Reitti on merkitty luontoon vihrein tassumerkein ja lisäksi paikoitellen myös opasviitoin. Liekö juuri tämä kuvan kohta, jossa menimme harhaan, kuvitellen olevamme vasta edellisessä risteämä kohdassa, sillä tämän jälkeen emme risteyksiä havainneet ja suunniteltu 3,2 km:n matka tulipaikalla venyikin 4,6 km:n mittaiseksi.

Ilmeisesti nämä pitkospuut eivät siis kuulu Karhulenkkiin vaan löytyvät jostakin Hakostenniitun jälkeiseltä soiselta alueelta. Vannomaan en kuitenkaan mene. : )

Onni onnettomuudessa, vikareitiltä löytynyt tuplalaavu osoittautui varsin hienoksi paikaksi ja sen seinässä ollut kartta kertoi meille sijaintimme, joten loppureitin suunnittelu oli melko helppoa.

Kyltti laavun seinässä kertoi paikan olevan nimeltään Kymppi. Meidän Ilvesvaellus -kartassa paikalla ei nimeä ole, mutta löytyy siis kartalta hieman Ukkoherra varauslaavun oikealta puolen. Polttopuut löytyivät vähän matkan päästä laavusta ja nuori herra innostui pilkkomaan niitä halkaisulaitteella jollaista ei ennen ollut nähnytkään.

Onneksi olimme tällä kertaa varanneet evääksi vain lämmitystä kaipaavat hampparit, sillä laavun läheltä löytyi vain vetinen suo, jonka vettä ei todellakaan olisi kovin mieluusti käyttänyt edes ruokavetenä.

Kävely kesäisen lämpimässä säässä sai myös yleensä jatkuvasti liikkeessä olevan koiramme asettumaan hetkeksi aloilleen.

Laavulta jatkoimme matkaamme Koveron suuntaan.

Matkalla tapasimme myös uuden tuttavuuden päivää paistattelemassa. Koira olisi kovin mieluusti pistellyt moisen kaverin suihinsa, mutta päätettiin kuitenkin säästää herkkupala.

Koverolta kuljimme loppumatkan takaisin autolle pitkin metsätietä. Ilmeisesti hieman suunniteltua pidemmäksi venynyt lenkki ei kuitenkaan liian pitkäksi mennyt, kun juoksuintoa löytyi vielä viime metreillekin. Ehkä joskus vielä palaamme sen Karhulenkinkin kiertämään.