Maasto reitin varrella vaihteli suosta, mäkiseen kivikkoon ja kangasmetsikköön. Yksittäinen maastoon kuulumattomalta näyttävä kivenlohkare puolukan varpujen seassa kiinnitti huomiota.
Reitin varrella oli myös kaksi taukopaikkaa. Sisään emme kumpaiseenkaan vilkaisseet eikä ollut tällä kertaa eväitäkään mukana, kun ei ollut pieniä matkassa.
Muutaman portaan sai nousta ylös Iso Pöllyn päälle. Ylhäältä avautui kyllä hienot maisemat moneen suuntaan.
Huipun jälkeen laskeuduttiin melko jyrkkää kivistä ja sateiden jälkeen liukastakin rinnettä alas.
Alhaalta rinne näytti vielä suuremmalta kuin se kävellessä tuntui. Vaan enää ei ihmetyttänyt, että ajoittain tuntui hieman raskaalta meno. Näissä maisemissa voisi hyvinkin viettää pidemmänkin tovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti