tiistai 30. elokuuta 2016

Nuuksion kansallispuisto 27.-28.8.2016

Emme olleet vielä koskaan vierailleet Nuuksion kansallispuistossa, joten päätimme ottaa sen ohjelmistoon Suomen luonnopäivänä. Pienet pojat halusivat linnunpönttötalkoisiin ja samalla päätimme tehdä pienen yön yli vaelluksen puistossa ystäväpariskunnan kanssa.
Pönttöjen rakentelu oli hienosti järjestetty tapahtuma. Osia oli valmiina kolmeen erilaiseen pönttöön ja koko ajan oli apua tarjolla, jos sitä tarvitsi. Ainoastaan välineitä oli innokkaisiin rakentelijoihin nähden turhan vähän ja niiden vapautumista saattoi joutua odottamaan kauankin. Ainakin, jos halusi käyttää akkukoneita. Me tyydyimme vasaroihin.





Molemmat pojat (ikää 6 & 9v) nikkaroivat pöntöt käelle. Oman pöntön olisi saanut ottaa mukaankin, mutta päätimme kuitenkin kuvan oton jälkeen jättää niiden luontoon sijoittamisen jonkun muun vastuulle.



Pöntöt olivat osa Ylen Miljoona linnunpönttöä -haastetta ja elokuun viimeisenä lauantaina, Suomen luonnonpäivänä, niitä nikkaroitiin useissa luontokeskuksissa ympäri Suomen. Tavoitteena oli 10 000 pönttöä päivän aikana. Tavoitteen toteutumisesta en tiedä, mutta pienen kortemme kannoimme kuitenkin kekoon ja kivaa oli.
 Alkuperäinen tarkoitus oli pönttötalkoiden jälkeen lähteä kiertämään Korpinkierros, mutta sitä varten olisi pitänyt tehdä sen verran pitkä siirtymä autolla, että päädyimme lähtemään patikoimaan suoraan Haltiasta kohti Haukkalampea. Kartan mukaan täällä melko lähekkäin kolme eri telttailualuetta, joista johonkin varmastikin sopisimme yöpymään kahden teltan kera.



Muutama sata metriä Haltiasta löytyi kuntoilualue ja pari leukaa piti tietenkin miesväen päästä vetämään.
Aamupalasta kotona oli päässyt vierähtämään jo useampi tunti, joten pieni lounastaukokin oli paikallaan. Pienenä puutteena Haltian ympäristössä pidän kyllä tulipaikan puuttumista. Ainoastaan varaustulentekopaikka löytyy, jota emme tietenkään olleet hoksanneet varata. Polttopuut olivat siis lukkojen takana. Sen verran kuivaa risua saatiin kuitenkin kasaan, että makkarat lämpenivät ja voitiin jatkaa matkaa ilman kurnivia vatsoja.


Maasto osoittautui helppokulkuiseksi hiekkatieksi. Hieman tylsää kulkemista siis metsäpolkuja juurelta ja kiveltä toiselle hypellen etenemään tottuneiden lasten mielestä. Hauskuutta piti siis keksiä jostain muusta kuin itse etenemisestä.


Reitti oli hyvin merkitty sekä kuvioin, että risteyksissä olevin kyltein ja koittaen pitää katseensa kulkuväylän ulkopuolella saattoi näkymistäkin nauttia.


Näkymä, jota ei ihan ensimmäiseksi osannut odottaa tulevan vastaan kansallispuistossa... Onneksi tien ylityksen jälkeen saimme kulkea myös pitkin pitkospuita. Isomman pojan suusta kuuluikin näkymän äärellä "tervetuloa paratiisiin". Muutoin helppokulkuiseen reittiin lisähaastetta toi lukuisat nousut, joita välillä portaitakin pitkin kivuttiin. Pahimman alkujärkytyksen jälkeen osasi nauttia myös luonnon kauneudesta, vaikka välillä aivan reitin viertä kulkevat autotiet hieman häiritsivätkin.















Haukkalammen luontotuvalla oli partiolaisten letunmyyntipiste ja väkeä todella paljon. Myös Haukkalammen telttailualue oli melko täynnä telttoja ja pienten lasten kanssa päiväretkellä olevia perheitä. Hienot näkymät kallion päältä kohden Haukkalampea saatiin ihmeen kaupalla ikuistettua ilman ainuttakaan telttaa tai riippumattoa ja lähes ilman ihmisiäkin. Päädyimme siis jatkamaan matkaa kohti Mustalammen telttailualueita. Pienimmälle meinasi tässä kohtaa tulla pieni kiukku, mutta pian siitä toivuttiin eikä matkaa onneksi ollut kovin paljoa.






Mustalammen tulipaikkojen puuvarasto tuli ensin vastaamme. Päädyimme jatkamaan puuvajalta oikealla olevalle alueella (ehkä läntinen telttailualue sitten?), jottei tarvitse aamulla aloittaa matkaa ylämäellä. Täälläkin oli väkeä reilusti ja sopivan telttapaikan etsimiseen sai käyttää tovin. Sopiva paikka hieman syrjemmällä keittokatoksen melusta kuitenkin löytyi ja teltatkin saatiin näppärästi pystyyn.





Ruokailun ja pienen lepohetken jälkeen päätimme vielä käydä kurkkaamassa tietä vastarannalla oleville kallioille. Sinnekin oli joku teltan pystyttänyt ja epävirallinen nuotiopaikkakin kallion päältä löytyi. Polkukin oli enemmän poikien mieleen, kun piti kiipeillä kaatuneiden puiden yli ja nousu kalliollekin oli aika haastava.




Näkymät kalliolta yli lammen olivat kyllä melko huikeat.


Matkalla takaisin leiripaikalle leikittiin vähän piilosta ja valloitettiin "vuori".



Ilta kului sukkelaan keittokatoksen liepeillä sorsia syötellen sekä lettuja ja vaahtokarkkeja paistellen. Suurin väenpaljouskin oli poistunut, mutta isohko nuorisojoukko oli kyllä löytänyt tiensä metsään melko äänekkääseen viikonlopun viettoon. Onneksi telttamme olivat sen verran syrjässä, ettei nuorison elämä kuitenkaan nukkumista häirinnyt. Joku eksynyt kulkijakin yön pimeydessä apua huuteli ja sitä myös sai.

















Aamu valkeni aurinkoisena. Siellä täällä näkyi tölkkejä nuorison juhlinnan jäljiltä, mutta onneksi ihan itse kuuluivat suunnittelevan siivouskierrosta. Toivottavasti se tuli myös tehtyä.
Loput aamupuurot syötettiin sorsille ja yksi pieni yksilö päätyi hakemaan apetta ihan kädestä asti.




Aamupalan jälkeen pakkasimme rinkkamme ja lähdimme suuntaamaan takaisin kohti Haltiaa. Ensimmäinen kilometri oli sitä, mitä metsältä odotamme ja mieli oli korkealla. Loppumatka kuljettiinkin samaa reittiä kuin edellisenä päivänä tulimme, mutta nyt ehti keskittyä vähän enemmän luontoonkin. Ylämäkiä oli melkoisesti, miten ne alamäet ei edellisenä päivänä tuntuneet niin kovin suurilta?! 













Haltian lähettyvillä varaustulentekopaikalla teimme vielä lounaan ennen autolle paluuta ja kotiin suunnistamista. Ihan mukava reissu lopulta, mutta tuskin tänne toiste palaamme, kun saman ajomatkan päässä on monta rauhaisampaa ja miellyttävämpää retkeilypaikkaa.

Thanks for the company Sandy and Jari!


7 kommenttia:

  1. Mun suuri toive on, että kasvettuuaan meidät lapset tulisi nauttimaan luonnossa liikkumisesta! Se on meille niin tärkeää, että olisi tylsää jos lapsia ei kiinnostaisi lähteä metsään... Tuntuu, että nykyään kaikki istuu mielummin sisällä tietokoneella kuin liikkuu ulkona... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä toivon myös, että innostus säilyy. Tytär 16v on muutaman vuoden tauon jälkeen nyt löytänyt metsäilyn ihanuuden jälleen uudelleen, mutta harmittavan harvoin pääsee harrastusten vuoksi matkaan. 13v poika on tällä hetkellä se haasteellinen persoona, mutta uskon että ilman liikaa painostusta hänkin taas suurimpien kapinakuohujen jälkeen lähtee mieluusti matkaan. "Pienet" pojat (6 & 9v) ovat aina valmiina retkille.

      Poista
  2. Ihanaa :) Vitsit ku ois kunnolla aikaa niin pääsis lähtee kersojen kanssa luontoreissuun :)
    http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löydätte pian aikaa luontoreissulle. Siihen kyllä riittää muutamakin tunti, aina ei tarvitse olla yön yli. :)

      Poista
  3. Nuuksion huonoja puolia tosiaan on tuo että siellä pitää tietää mitä paikkoja kannattaa viikonloppuisin välttää, jos haluaa säilyttää retkeilyfiiliksen.

    Näytät retkeilevän Lahden suunnalla, osaisitko antaa vinkkejä kivoista lapsille sopivista (päivä)retkireiteistä Lahden eteläpuolella? :)

    muurahaistenpoluilla.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Remonttiprojektin keskellä on blogi jäänyt unholaan ja viestisi mennyt ohi. Anteeksi.

      Lahden eteläpuolella ei olla juuri retkeilty, mutta muiden juttujen perusteella tarkoituksena olisi vierailla ainakin Sipoonkorven kansallispuistossa. Lahden seudulta suosittelen ehdottomasti tutustumaan Lapakiston luonnonsuojelualueeseen.

      Poista
  4. Casino Royale - Live Dealer Games - Virgin Games
    Casino Royale is a live 바카라 사이트 casino with a https://vannienailor4166blog.blogspot.com/ large, eclectic portfolio of casino games. Players can play this game with worrione live 토토사이트 dealers, 도레미시디 출장샵

    VastaaPoista