Lauantai päätettiin käynnistää pienellä retkellä Lapakistoon. Kaksi nuorinta (5 & 9v) lähtivät matkaan, kun saivat edellisenä päivänä itse suunnitella reitin. Suunnitelma oli kiertää Sammalistonpolkua vastapäivään, poiketa Ahvenlammin rantaan uimaan ja sieltä Pitkäjärven kallion päällä olevalle nuotiopaikalle makkaranpaistoon. Matkaan lähdettiin Ristikankaan pysäköintialueelta ja muistettiin jättää moottorikelkkakin matkasta.
Pojat hoksasi heti reitin alusta uuden linnunpöntön.
Koiran juomatauko ja kalojen bongailua Lapakiston rantakalliolla.
Lasten silmät keksivät erilaisia asioita luonnosta. Kuopus pyysi kuvaamaan sydäntä muistuttavan kiven ja vanhempi lumpeenkukkia.
Sammalistonpolku kulkee toisen puoliskonsa metsäautotietä pitkin ja tältä tieltä suunnattiin kohti Ahvenlammin nuotiopaikkaa. Tuo muutaman sadan metrin matka veikin uskomattoman paljon aikaa, kun pojat huomasivat polun varressa kypsiä mustikoita.
Nuotiopaikalla olikin väkeä tulia virittelemässä, joten poikien odotettu uintireissu jäi ujoudessa tekemättä. Hetki kuitenkin huilailtiin ja kuopus nautti samalla banaanin.
Matka jatkui pitkin Ahvenlammin rantaa ja siitä metsän poikki kohti Pitkäjärveä. Matkan teko keskeytyi jatkuvasti, poikien sanoin, mustikkamereen. Niitä ei kuulemma vain voinut ohittaa. Lopulta popsittiin eväänä olleet kirsikkatomaatit kävellessä ja annettiin rasia pojille luvaten illalla mustikkapiirakkaa, jos rasia täyttyy.
Pitkäjärven nuotiopaikan ohi olemme monesti kulkeneet, mutta evästämään emme siihen aiemmin ole pysähtyneet. Yleensä paikalla on ollut aina runsaasti väkeä, mutta tällä kertaa ei ketään näkynyt. Huomasimme opastaulussa myös laavun kuvan, liekö enne tulevasta?
Isompi pojista innostui puiden pilkkomisesta ja se mustikkarasiakin tuli täyteen.
Pitkäjärven nuotiopaikalta suuntasimme ensimmäistä kertaa kallion pääli reittiä kohti Ristikangasta. Tähän asti olemme ensinnäkin kulkeneet reittiä toiseen suuntaan ja lisäksi aina rannan kautta. Kallion päältä löytyi edelleen valtavasti isoja mustikoita, joita pojat välillä pysähtyivät poimimaan kouran täyteen ja kipaisivat sitten vauhdilla taas hetken eteenpäin.
Pieni pätkä mustikatontakin maastoa reitin varrelle sattui.
Pitkäjärvenpolku yhdistyi jälleen Sammalistonpolkuun ja risteämäkohdasta erkani pisto Sammalistonsuon näköalatasanteelle, jossa pojat kävivät hetken istuskelemassa ja ihmettelivät, miksi joku haluaisi tuijottaa pelkkää suota. :D
Loppumatka oli helppokulkuista metsätietä jonka reunuksilla mustikat vaihtuivat metsämansikoiksi. Suurin osa oli vielä raakoja, mutta muutama kypsä maistiainenkin löytyi.
Kärpässienikin heinien alta pilkisti ja kuopus vietti hyvän tovin kontillaan kurkistelemassa löytyisikö sen alta peikkoja. Ei näkynyt ja tuli lopulta siihen tulokseen, että nehän ovat siellä kärpässienen alla vain sateella.
Ja illalla sitten sitä mustikkapiirakkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti