Mustikkaa, mustikkaa...

Kuten edellisenä päivänä leiriä purkaessa sovittiin, seuraavana aamuna (tai no, taisi olla jo iltapäivän puolta...) pakattiin eväät ja iso nippu pikkuämpäreitä reppuun ja hurautettiin Lapakistoon. Hieman hirvitti, kun ennen metsään pääsyä vastaan asteli pari rouvaa molemmilla 10 litran ämpärit täynnä mustikkaa, mutta kyllä sitä siellä edelleen riitti. Ja riittää.

Jäimme neidin kanssa hieman ennen muita jo mättäälle kykkimään ja nopeasti ämpärit täyttyivätkin. Jätin ensimmäisen täyden astiani mättäälle paikkamerkiksi, kun lähdin tyhjää polun varteen jätetystä repustani hakemaan, mutta matkalla takaisin oli tyhjäkin ämpäri jo lähes täysi. Samalta mättäältä täytimme sitten vielä tyttären toisen vajaan ämpärin ja lähdimme muiden perässä kohti Kalliojärven nuotiopaikkaa, jonne vanhin pojista oli hetkeä aiemmin käynyt huikkaamassa muiden lähtevän tulen tekoon.

Nuotiopaikalla olikin jo toinen perhe omaa ruokailuaan lopettelemassa, joten tulen teolta säästyttiin ja eväsmakkaroiden paistoon päästiin heti, kun neidin kanssa paikalle ehdimme. Makkarat oli tietenkin minun repussani, joten muut eivät olleet ennen meitä päässeet aloittelemaan.

Keskimmäinen pojista keskittyi taas lempipuuhaansa, kirveen heilutteluun.

Muut jatkoivat Kalliojärveltä kulkuaan suoraan Ahvenlammin tulipaikalle, jossa oli tarkoitus tehdä vielä uudet tulet, paistella lettuja ja juoda kahvit. Minä otin vielä tyhjän ämpärin ja sanoin tulevani hiljaksiin perässä, josko saisi vielä yhden ämpärin täytettyä.

Ja täyttyihän se. Montaa metriä ei nuotiopaikalta tarvinnut kulkea sitä varten, sillä ämpärin ollessa täysi pilkotti vielä puuvaraston seinä puiden lomasta. (Vaikka ei se kyllä oikein kuvasta erota, mutta kyllä se siellä on.)

Ahvenlammilla oli saatu tulet aikaiseksi ja lettutaikinakin valmiiksi.

Pienemmät pojat lutrasivat vedessä ja itsekin pienoista polkujuoksua matkalla harrastaneena pulahdin viileässä vedessä.

Pulahduksen jälkeen maistui lämmin tomaatti-vuohenjuustokeitto.

Jostain olin lukenut, että kananmunan voi lettutaikinassa korvat chia-siemenillä ja sitä piti tietysti testata myöhempiä pidempiä reissuja varten. Hienosti pysyivät letut kasassa, suutuntuma vaatii pienoista totuttelua, mutta hyvin nuo silti upposivat.

Koira alkaa vissiin tulla vanhaksi (ikää 8v), kun nykyään heittäytyy aina pysähdyksen ajaksi pitkäkseen. Vielä viime kesänä tuo kaivoi innolla kuoppia tai muuten vaan hötkysi kaiken aikaa.

Päivän saalis. 9 litran pussia puhdasta super foodia pakkaseen. Tällä hetkellä pakastimen saldo on 22 litraa. Josko kerran tai kaksi vielä metsässä tätä tarkoitusta varten piipahtaisi niin sitten saa riittää.

Ihan koko päivän saalista ei pakastettu, joten iltapalaksi vielä jäätelöä  mustikoilla ja lakritsijauheella.