Lauantai-iltana suuntasimme auton nokan kohti Padasjokea ja Tarusjärveä. Viime syksynä patikoimme ystäväpariskunnan kanssa Ilvesvaellusreittiä Padasjoen laivarannasta Evon kautta Vääksyyn ja silloin tämä Taruksen telttailualue jäi mieleen paikkana, jonne pääsee suoraan autolla ja voi viettää rauhassa vaikka pidemmänkin aikaa. Tällä kertaa meillä oli ajatuksena viipyä kaksi yötä ja saada hieman kartutettua mustikkasaalista. Mukaankin lähti koko kotona asusteleva jälkikasvu (tyttö 16v ja pojat ~13, 9 & 5v), vaikka vanhin pojista jo vähän alkaa vanhempien lomanviettotapoja kritisoida. Telttailu ei oikein enää innosta tai ainakin pitäisi mennä johonkin ulkomaille. Mukana kuitenkin vielä muutaman vuoden saa kulkea, tykkäsi tai ei...
Perillä Taruksen rannassa olimme kahdeksan maissa illalla. Tällä kertaa otimme mukaan ison perhetelttamme ja makuutilat varustettiin isoilla ilmapatjoilla. Lahdessa sää oli lähtiessä pilvinen, mutta Padasjoella ilta-aurinko paisteli puiden lomasta.
Pienet pojat suuntasivat heti kulkunsa kohti metsää. Taisi projektin tarkoitus olla mahdollisimman isojen keppien haku. Tyttären kanssa kävimme ihastelemassa laskevan auringon säteissä kimmeltävää järveä.
Alueella oli lisäksemme kolme muutakin lapsiperhettä. Kertoivat olevansa ensi kertaa telttailemassa lasten kanssa. Yhdessä nuotiopaikalla paisteltiin iltapalamakkarat ja sitten meidän poppoo jo vetäytyi iltapesuille ja nukkumaan. Toiset tuntuivat vielä hyvän tovin hereillä viihtyvän.
Aamulla saimme herätä ihanaan auringonpaisteeseen. Retkipöydälle katettuna luomukaurapuuro höysteenä vastapoimittuja mustikoita ja metsämansikoita sekä tietenkin pannukahvit. Kotona emme puuroa juuri syö, mutta telttaillessa se on nopea laittaa ja harvoin syötynä maistuu kaikille.
Aamurullailut pilvetöntä taivasta ihastellen.
Ja mitä isot edellä sitä pienet perässä...
Isoimmatkin selvisivät pystyyn ja tiskien jälkeen vielä viimeiset marjat suihin ennen mustikkametsään siirtymistä. Kovin paljoa ei ainakaan ihan lähistöllä marjoja tuntunut olevan ja lapset 9-vuotiasta lukuunottamatta kyllästyivät melko nopeasti ja palasivat teltalle omiin puuhiinsa. Vajaan kolme litraa lopulta marjoja saimme.
Marjastuksen jälkeen lounaaksi hernekeittoa (osalle tavallista ja osalle kasvisversiota) ja pienten ruokalepojen jälkeen valmistauduimme tyttären kanssa hänen päivän harjoitusohjelmaansa merkittyyn 10 km:n lenkkiin. Muut jäivät valmistelemaan päivällistä ja nauttimaan rauhaisasta olosta.
Tarukselta kulki hyvä hiekkatie Evolle päin ja hölkkäsimmekin aina Kelkutteen Savottakämpälle asti, jossa sai mukavasti kaivosta väliviilennyksen ja kylmää vettä juomapulloihin. Palasimme Kelkutteelta samaa reittiä takaisin, mutta myöhempi kartan tutkiminen osoitti, että suht samalla matkalla olisi voinut jatkaa eteenpäinkin.
Lenkin jälkeen järvi houkutti uimaan, vaikka lopulta uimiseen asti uskaltautui lisäkseni vain keskimmäinen pojista. Muut tyytyivät jalkojen kasteluun.
Uinnin aikana alkoi yllättäin jyristä ukkonen, taivas peittyi tummaan pilveen ja samantien alkoi tulla vettä taivaan täydeltä. Lähes samantien alkoi sitten salamoidakin ja yhteistuumin päätimme pistää leirin kasaan ja suunnata kotiin. On me toki ennenkin sateessa telttailtu, mutta kun niitä kaivattuja mustikoitakaan ei metsästä oikein löytynyt, sovimme, että mennään yöksi kotiin ja aamusta sitten vain mustikkaan jo loistavaksi marjametsäksi osoittautuneeseen Lapakistoon.
Teltan pakkauksen (teltta taiteltiin vain auton perään, kun piti kotona kuitenkin levittää kuivumaan) viime hetkillä taivaskin jo selkeni ja jätimme Taruksen leirialueen jälkeemme auringon jälleen paistaessa. Mukava pikkuloma, jonka nopea loppuminen sai kaksi vanhempaa mukulaa huokaisemaan helpotuksesta ja kaksi nuorempaa hieman pettymään. Sen verran lyhyt ajomatka Lahdesta on Tarukselle, että tähän saatetaan joskus ajella toistekin ihan vain telttailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti