Elämysliikuntareitin lähtöpaikka on Jouppilanvuoren laelta, jonne pääsee autolla aivan portille asti. Reitin pituus on ympyräreittinä 1,8 km, mutta matkaa voi toki pidentää poikkemalla muillekin alueen poluille tai jatkaa matkaa aivan Kyrkösjärvelle asti, jolloin reitin pituudeksi tulee opasteiden mukaan 4,5 km. Me tyydyimme tällä kertaa kiertämään vain tuon 1,8 km:n Runoreitin.
Lähtöpaikalla on pieni kuntoilualue, jota emme tällä kertaa testailleet.
Reitti on nimensä veroisesti helppokulkuista hiekkatietä koko matkalta ja reitin varrella on myös useampia käymälöitä, joihin pääsee pyörätuolilla.
Sotilaskoti Vuorikon pihapiiriin retkeilijän toivottaa tervetulleeksi puihin kiinnittetyt puu-ukkelit.
Samasta paikasta löytyy myös taisteluhaudat ja korsu, jonka ovi oli nyt lukittuna, mutta jota on mahdollisuus varata omiin tarkoituksiinkin. Alun elämysliikuntareitin linkistä löytyy hyvää tietoa paikasta. Tutkimusmatka taisteluhaudoissa on mielenkiintoista kaiken ikäisille.
Sotilasesterata osoittautui myös mielekkääksi paikaksi. Osa esteistä oli pienemmille vielä turhan vaativia, mutta 16v kykeni jo suorittamaan yhtä korkeaa ylitystä lukuunottamatta kaikki haasteet. Hieman urheilijapohjaa tässäkin toki vaaditaan. Ihan jokaiselta aikuiseltakaan tämä tuskin luonnistuisi ainakaan kovin näppärästi.
Kuopuksen mielestä ryömintäeste ja pujottelujuoksu olivat kaikkein hauskimmat.
Jonkin matkan päässä kallion päältä löytyi Aarnikotkan kota, jota myös voi halutessaan vuokrata sekä hiljentymispaikka. Harvemmin näkee tuon esiteini poikamme niin innolla metsässä kirmailevan, kuin tällä kerralla, kun puhelimeen oli juuri ladattu uusi Pokemon Go -peli. Varsin oiva sovellus siis.
Hiljentymispaikalta voi jatkaa reittiä esteettömästi palaamalla hieman takaisin päin tielle, mutta päädyimme oikaisemaan suoraan kalliolta alas.
Hiljentymispaikan jälkeisessä risteyksessä on linnunpönttönäyttely, jota varsinkin 9-vuotiaamme tutki innoissaan. Tästä kohtaa voi poiketa muutaman sadan metrin päähän lintumetsään, mutta me jatkoimme tällä kertaa suoraan kohti Lepakkolaavua, jossa myös vanhimman pojan mukaan sijaitsi pokestoppi, heh. Uutta ulottuvuutta retkeilyyn.
Hiljentymispaikka toisesta suunnasta ja yksi näyte reitin lukuisista runoista.
Lepakkolaavu, jonka tulipaikalta vielä edellisten käviöiden jäljiltä hieman savua nousi, sekä pientä hämmästystä reitin loppuvaiheilla herättänyt näky kannon nokassa. Toisista se näytti linnulta toisista sammakolta, mutta ihan puunpalaksi se lopulta osoittautui.
Runoreitin jälkeen pakkasimme pesueen takaisin autoon ja suuntasimme kohti Kyrkösjärveä, jonka rannassa ystävällämme on soutuvene.
Kahdessa erässä soutelimme järvelle, josta löytyy pieni saari (tai luoto ehkä ennemmin), jossa tosiaan on pieni laavu ja tulipaikka. Paistoimme eväsmakkarat ja joimme nuotiokahvit. Lapset uittivat varpaita vedessä, mutta uimaan asti ei kukaan uskaltautunut.
Suoraan laavun takaa vastarannalta avautui Seinäjoen asuntomessualue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti